Peikonlehti

Noniin pistetäämpä ensimmäinen kirjoitus pystyyn. On niin paljon kerrottavaa, että en tiedä mistä aloittaisin, joten aloitan nyt lempi kasvistani, jota ilman ei elämästäni tulisi mitään. Eli Peikonlehti. Minulla on tällä hetkellä viisi peikonlehteä, joista suurin on yli 30 vuotias. Suurimman lehden pituus 69 cm ja leveys 60 cm.


Peikonlehdet pitävät suuresta kosteudesta, enkä annakkaan peikonlehtieni kuivahtaa, kuin aivan vähän pintamullasta. Sumuttelen päivittäin aina ohi kävellessäni ja peikonlehti oikein tuntuu sanovansa "Kiitos äiti".
Peikonlehteni saavat aurinkoa vain kesäisin ja keväisin ja muuten ovat varjoisassa syvennyksessään. Huomasin ilokseni ja ihmetyksekseni, että peikonlehteni näin syksyllä pukkaavat kovaa vauhtia uutta lehteä, toinen toistaan hienompia. Mikä on aika jännä, koska olen aina ollut siinä käsityksessä, että kevät ja kesä on kasvien kulta aikaa. Noh ompahan näin pimeälläkin todella kiva huomata, että joku 85:stä asukistani viihtyy näin pimeäänkin vuodenaikaan :) Muut kun tuntuvat kiukuttelevansa oikein itkupotkuraivarein toinen toistaan kamalammin. Olenkin päättänyt, että nyt hiljaa kaunokaiseni, tai vettä ei heru, eikä ole herunut, ja näyttävät pitävän asiasta. Peikko kultaisilleni kyllä armahdan kahdesti viikossa kunnon lörötyksen seisonutta vettä. Ravinnetta annan kesäisin kerran viikossa ja näin talvisin kerran kuussa. Peikko ei pidä lepokautta milloinkaan joten ravinteen antoa ei tarvitse lopettaa kokonaan koskaan.

Katkaisin suurimman ja vanhimman peikkoni viime keväänä, kun oli alkanut matelemaan maata pitkin jykevällä varrellaan, varteen jäi 12 parimetristä ilmajuusta, jotka vain tökkäsin viherkasvimulta/sorapapana seokseen. Hyvin on herra lähtenyt kasvamaan siitä huolimatta, ei ole uusia lehtiä vielä tehnyt, mutta kasvattanut pari senttiä vanhoja lehtiään suuremmiksi. Katkaistuun jämään jäi pienen pieni nypykkä, josta veikkasin lähtevän uusi peikonpoikanen, ja nyt voin sanoa olleeni oikeassa, koska minulla on nyt terhakka peikonpätkä hienolla nuorella herttalehdellään.

Yksi peikoistani on todellinen itkupilli. Aina kun liikaa lorautan vettä, hän itkeä turauttaa liiat pois, fiksu herkkis on, muut peikot eivät tätä piirrettä omaa, mikä on aika jännä. Siksi hänen nimensä onkin itkupilli.

Tässä pienoinen peikkotarinani. Toivottavasti oli apua peikkoharrastajille. Minulta voi aina kysellä nippeli tietoja kasvista kuin kasvista :)