Käpäläsaniainen

Käpälä saniainen kuuluu ehdottomasti siihen kategoriaan, että joidenkin silmään ne ovat kuin kauniita lapsia, joidenkin mielestä ne ryömii uniin syömään varpaita.

Nämä ihanan eksoottiset saniaiset eivät ole siitä helopoimmasta päästä kasveja. Aika tarkka saa olla kastelun ja sijoittelun kanssa. Kastelu AINA aluslautaselle ja runsaasti, tykkäävät siitä että aluslautasella on aina hieman vettä, ovat aika kosteikko kasveja karvatassuistaan huolimatta. Suihkuttelun voi näiden saniaisten osalta unohtaa, pudottavat lehtiään hyvin helposti. Lehdet kasvavat karvatassuista jotka ovat vähän kuin ilmajuuria mutta niiden tarkoitus on oikeastaan vain kiivetä emopuuta ylöspäin. Ovat lähes varjo kasveja mutta tykkäävät haja valosta, menestyvät hyvin myös täysin varjoisassa. Suoraa auringonvaloa eivät siedä, tummuttavat tassujaan ja ruskistavat lehtiään. Ovat aluskasvillisuutta, vaikka ovat kiipeilyyn sortuvaisia luonnossa. Mitään kovin näkyvää juuristoa eivät kasvata, vain rihmoja, joilla ottavat ravinteita emopuusta tai alustastaan. Uudelleen istutus ei tule kysymykseen oikeastaan koskaan, n. 5 vuoden välein. Kun ruukku alkaa halkeilemaan ilmajuurista. Kasvattavat alinomaan niin kesällä kuin talvellakin uusia lehtiä ja pidentävät tassujaan, lepokautta en ole näissä kasveissa huomannut tapahtuvan. Kastelua tosin voi vähentää paljonkin talven korvilla ja aikana, koska ei ole valoa joka haihduttaisi syyttä suotta vettä. ravinteita annan kerran kuukaudessa. En tiedä onko tämäkin jopa liikaa, koska nuo kasvavat tasaisesti oli ravinteita tai ei, jänniä elämänmuotoja kerta kaikkiaan! Lisätään äärimmäisen helposti leikkaamalla tassu jossa on lehtiä, tassujen karvat muodostuvat ajan myötä juuriksi joilla kiinnittyvät multaan. Pistokkaat ovat tylyn hitaita kasvamaan mutta maltti on valttia!

Oikeastaan ainut mitä tässä kasvissa pitää muistaa, että älä ikinä kastele tassuja. lehdet putoaa ja uudet kasvavat kituliaasti.