Aaloet

Itselläni on kymmenkunta lääkeaaloeta, vanhimmat oikeita jättiläisiä ja poikivat alinomaan poikasia juuren tyvistä. Sekä yksi rohtoaaloe joka on peruja vanhalta rouvalta jolla se on ollut "aina". Sitten on sellaisia jättiläisiä, jotka ovat suoraan jurassik kauden kirjoista ja piirustuksista, n. 5 kiloisia ja puolen metrin halkaisija.

Olen hoitanut näitä kaikkia hyvin samalla lailla. Annan kuivahtaa kunnolla ihan siihen pisteeseen, että alkavat tuntua kevyiltä. Sitten annan kunnon lörötyksen vettä, niin että multa on kauttaaltaan märkää. Tällä konstilla ne myös poikivat kovasti, kun luulevat kuoleman korjaavan pitkän kuivuuden aikana, sitten minulla onkin koko perhe aaloeita. Aaloeita voi myös kastella tasaisemmin. n. kerran viikossa kunnolla. Näin ne eivät kyllä paljoa poiki, eivät kyllä kärsikkään. Pitävät talvilevosta, joka kestää marraskuusta tammikuuhun, tällä metodilla sen voi saada kukkimaan todella näyttävin kukkasin! Talvi lepo ei kylläkään ole pakollinen, mutta silloin ei aaloe myöskään kuki.

Alku keväästä poikaset kannattaa juurelta napata omiin purkkeihinsa kasvamaan, niin emolla riittää virtaa enemmän kasvaa itse. Kasvu on hidasta, mutta varmaa. Multa aaloelle vaihdetaan vain kun on aivan pakko, eli noin neljän vuoden välein. Kärsii paljon turhasta mullan ja ruukun vaihdosta. Multa saa olla kaktusmultaa tai tavallista kukkamultaa, en ole huomannut mitään eroa kasvussa. Aaloe pitää todella paljon auringosta, ihan paahtavastakin suorasta auringon valosta. Aaloen voi keväällä heittää pihalle kun yöpakkasia ei enää ole, ja ottaa syksyllä sisään kun pakkasia alkaa olemaan, tällä tavalla aloe ei tarvitse talvilepoa ja voi alkaa kukkia sitten talven korvilla.

Ravinteita annan n. kerran kuukaudessa kasteluveden mukana, tuntuu pitävän ravinne ryöpystä koska kasvavat niihin aikoihin aina hieman enemmän. Aaloet ovat äärettömän helppohoitoisia kasveja, niitä on lähes mahdoton saada hengiltä eli on oiva aloittelijan kasvi. HUOM ei pidä sumuttelusta! voi mädättää kasvin tyvestä!